'Anaïs Ségalas'  
Parmentier, 1837
Se on luetteloitu Parmentier'n jalostamaksi (no 0528), mutta Vibert esitti sen omana jalosteenaan v:lta 1837 (luettelo 1841, no 109).
DNA-tutkimuksen mukaan 'Anaïs Ségalas' on luultavasti Parmentier'n jalostama.
 
 Luultavasti gallican ja centifolian hybridi. Jotkut sijoittavat ruusun centifolioihin.  
   
Kestävän  'Anaïs Ségalasin' sanotaan kasvavan 140 cm korkeaksi, mutta meillä se on paljon matalampi, vain 80 cm korkea jarentokasvuinen. Se kukkii runsaasti heinäkuussa. Kukat yksittäin tai 2-5 kukkaa yhdessä. Kukka on suuri, kerrottu, litteä, pieni vihreä silmä keskellä. Karmiininvaaleanpunainen keskusta, vaaleammat reunat. Myöhemmin voimakas lila. Melko voimakas tuoksu.
 

Nuput: pyöreät punaiset
Kukkaperä: aika pitkä, taipuu, nukkainen
Kukkapohja: nukkaa
Verholehdet: leveät, suhteellisen lyhyet, liuskaiset
Pihkanhaju
Lehdet: 2-3 paria))

 
-Kun Vibert nimesi ruusun, Anaïs Ségalas (1814-1895) oli vasta 23-vuotias, mutta hän oli jo julkaissut kaksi suosittua runokirjaa: Algeriattaret (Les Algériennes,1831) ja Muuttolinnut (Les oiseaux de passage, 1836).  
   
D: 80-140 cm höher, reich blühender Busch. Die Blüten sind gross, gefüllt, karminrosafarben, duftend.  
F: C'est un arbuste bas, de 80 cm de haut, au feuillage vert clair. Les fleurs sont doubles, d'un rose carminé au centre, plus clair sur les bords, plus tard lilas, très parfumées.  

   
   
   

Available/
Saatavissa omajuurisena/på egen rot från:

Hongiston Taimisto

   
Viikki, omajuurinen, 1994  
-----  
'Anaïs Segalas' Sangerhausenissa, merkittynä sammalruusuksi!  
   
Back/Retour/Takaisin