VANHIMPIA TARHAKURTTURUUSUJA - 1  
VANHIMPIA TARHAKURTTURUUSUJA - 2 ARTIKKELIT
  HOMEPAGE

SAKSASSA…

  
   

Baijerissa lääkäri Hermann Müller valitsi jalostuskohteekseen kurtturuusut, koska hän yritti jalostaa kestäviä, terveitä, runsaasti kukkivia, tuoksuvia ruusuja. Tavoitteista huolimatta hänen ruusunsa eivät ole kovin kestäviä Suomessa, koska hän käytti risteytyksissään arkoja ruusuja.

Müller toi markkinoille rosanvärisen, kerrannaisen
’Thusneldan’,
1886,  Rosa rugosa ’Alba’ x ’Gloire de Dijon’) ja

(Kuva: Europa-Rosarium Sangerhausen, syyskuu 2016)
   



voimakaskasvuisen ‘Conrad Ferdinand Meyerin’, (1899, ‘Gloire de Dijon’ x ’Duc de Rohan’ x ’Germanica’),
jolla on jaloruusumaiset vaaleanpunaiset kukat.
Finska Trädgårdsförening myi sitä jo 1900-luvun alussa. Näitä molempia ruusuja näkee edelleen taimistojen hinnastoissa.

 

Kuva: Müller, 'Conrad Ferdinand Meyer'
(Simolan rosario)

   
Dr. Dieck, 'Lili Dieck', 1899.  
   

Dr. Müller, 'Mme Ancelot', 1901

 

(Kuva: Europa-Rosarium Sangerhausen, 2013)
   

Müller / Gravereaux, 'Georges Cain', 1909

 

(Kuva: Europa-Rosarium Sangerhausen, 2013)
   
Unkarilaisssyntyinen metsänhoitaja Rudolf Geschwind pyrki myös kestävyyteen ja runsaskukkaisuuteen hyödyntäen villiruusuja jalostuksessaan. Häneltä on säilynyt  joitakin kurtturuusuja: ’Geschwinds Orden’ (R. rugosa x ’De la Grifferaie’, ”Geschwindin kunniamerkki”),

Kuva: Geschwind, 'Geschwinds Orden'
(Simolan rosario)
   
’Schneelicht’ (1894, R. rugosa x R. phoenicia, ”lumivalo”).
Piikkisen, matalakasvuisen ’Schneelichtin’  kukat ovat yksinkertaisia tai puolikerrottuja, valkoisia, tuoksuvia. Se ei kuole ilman talvisuojausta, mutta suojattuna menestyisi ehkä paremmin. 		 
   

 

Rudolf Geschwind, ’Himmelsauge’
(1895, Rosa setigera x R. rugosa ’Plena’, ”taivaansilmä”).

Kaunis ’Himmelsauge’, jonka kukka on kerrannainen, purppuranpunainen, voi kasvaa jopa kolme metriä korkeaksi.
   

Kaufmann, Unkari,
'Cibles', 1893

 

Kuva: Kaufmann, 'Cibles'
(Roseraie de l'Haÿ)

   

Trierissä toiminut Peter Lambert risteytti rugosoja remontanttiruusujen ja polyanthahybridilajikkeiden kanssa, joten ne eivät vaikuta talvenkestäviltä.
Ainakin II-vyöhykkeellä selviää kuitenkin parimetrinen, myöhään syksyyn asti kukkiva ‘Carmen’ (1906, Rosa rugosa ‘Rosea’ x ‘Princesse de Béarn’), jolla on yksinkertaiset samettisen tummanpunaiset kukat ja pitkulaiset nahkamaiset lehdykät. Se oli nopeasti Finska Trädgårdsföreningenin hinnastossa jo 1900-luvun alussa.


Kuva, Peter Lambert, 'Carmen'
(Simolan rosario)

   

Aremmalta vaikuttaa matalakasvuinen, valkokukkainen ‘Schneezwerg’
(1912, R. rugosa x jokin polyanthahybridilajike, ”lumikääpiö”), joka ainakin Simolassa kuoli muutaman vuoden kuluttua.

 

Kuva: Peter Lambert, 'Schneezwerg'
(Europa-Rosarium Sangerhausen, v. 2013)
   

BRITANNIASSA

  

Vaikka kurtturuusut tuotiin Euroopassa ensin Englantiin 1700-luvun lopulla, ensimmäiset englantilaiset rugosaristeymät ovat peräisin vasta ihan 1800-luvun lopusta.
William Paul jalosti Sangerhausenissa säilyneen ‘American’, (1894), jonka kukka on iso, yksinkertainen-puolikerrannainen, tumman rosanvärinen.


  
   

G. Paul, 'Atropurpurea',
1899.

 

Kuva: Paul, 'Atropurpurea'
(Jardin des Plantes, Pariisi)

   

Hyväksi peittoruusuksi on II-vyöhykkeellä osoittautunut matala- ja leveäkasvuinen ‘Pauli´, Rosa rugosa repens alba’, mattoruusu ( enn. 1903, R. arvensis x R. rugosa) Sen vahvapiikkiset versot kasvavat 2-3 m pitkiksi. Kukan viisi valkoista terälehteä on koristeellisesti  irti toisistaan. Kullankeltaiset heteet korostavat tyylikkyyttä..

 

Kuva: Paul, 'Pauli'
(Simolan rosario)

   

Anthony Watererin jalostama ‘Mrs. Anthony Waterer’ (1898, R. rugosa x ‘Général Jacqueminot’) on kuulunut jo kauan suosikkeihini. Remontanttiperimästä johtuen se ei muistuta lainkaan rugosoja, mutta on kestänyt hyvin Simolassa.  Upeita, karmiininpunaisia, puolikerrannaisia kukkia muodostuu runsaasti syksyyn asti.

 

Kuva: Waterer, 'Mrs. Anthony Waterer'
(Simolan rosario)

   
Charles Turnerin viime vuosisadan alussa jalostama ’Lady Curzon’
(1901, R. macrantha x R. rugosa ‘Rubra’)
on erikoisen näköinen.
Se voisi sopia hyvin köynnösruusuksi, sillä sen piikkiset versot kasvavat ainakin 2,5 m korkeiksi. Herkät kukat ovat kuten ’Ristinummella’, vain pienemmät.
   

HOLLANNISSA

  


Vaaleanpunakukkainen Rosa x spaethiana, ”Hollandica”, neuvoksenruusu (R. palustris x R. rugosa, Spek, 1888), on yleinen ainakin Etelä-Suomessa, koska sitä on käytetty aikanaan perusrunkona.

 

Kuva: Neuvoksenruusu
(Europa-Rosarium Sangerhausen, 2013)

   

Suomessa suosituin tarhakurtturuusu on varmaankin ’Hansa’, hansaruusu (Schaum & van Tol, 1905, vanhempia ei tunneta ), joka on upea, täysin kestävä ruusu.
’Hansa’  kasvaa kaksi metriä korkeaksi, terveeksi pensaaksi, joka kukkii runsaasti myöhäiseen syksyyn asti. Kukka on iso, jopa 12 cm leveä, kerrannainen, purppuranpunainen, tuoksuva. Nuputkin ovat koristeelliset. Kiulukoita muodostuu jonkin verran. Juurivesoista hansaruusua on helppo lisätä.

 

Kuva: Schaum & van Tol, 'Hansa'
(Europa-Rosarium Sangerhausen, 2013)

   

TANSKASSA

  


J. Hastrup toi markkinoille kestävän, Suomessa edelleen tavallisen, tummalehtisen  
‘Fru Dagmar Hastrupin’ (n. 1914, Rosa rugosan siementaimi), jonka kukka on  yksinkertainen, vaaleanpunainen.

 

Kuva: Hastrup, 'Fru Dagmar Hastrup'
(Europa-Rosarium Sangerhausen)

   
   
KIRJALLISUUTTA
-Pentti Alanko-Peter Joy-Pirkko Kahila-Satu Tegel, Suomalainen ruusukirja, Tammi, 2002.
-Francois Joyaux, Nouvelle Encyclopédie des Roses anciennes, Ulmer, 2005.
-Gerd Krüssmann, Rosen, Rosen, Rosen, Verlag Paul Parey, 1986.
-Aimo Nummi, Ruusuja vanhojen hinnostojen lehdiltä, Vantaa 2001.
-Rosenverzeichnis, Europa-Rosarium Sangerhausen, 2003.
-Suzanne Verrier, Rosa Rugosa, Capability’s Books, 1991.		  
   
ARTIKKELIT HOMEPAGE