Suomessa on säilynyt poikkeuksellisen paljon erittäin talvenkestäviä pimpinellaruusuja. Ne ovat helppohoitoisia, vaatimattomia maan laadun suhteen ja niitä on helppo levittää juurivesojen avulla.
Pimpinellaruusut kukkivat Suomessa kesäkuussa, aikaisina vuosina jo toukokuun lopussa.
Keski-Euroopassa pimpinellaruusujen suosio loppui ennen 1800-luvun puoltaväliä, kun toistuvasti kukkivat ruusut tulivat markkinoille ja tuotteliaimmat jalostajat Robert Brown ja Robert Austin eivät enää jatkaneet työtään. Vasta 1850-luvulla Venäjällä tsaarin hovipuutarhuri Karl-August Freundlich alkoi jalostaa pimpinellaruusuja Pietarin lähellä Tsarkoje Selossa. Suomi kuului näihin aikoihin Venäjään, joten osa Suomessa kasvavista tarhapimpinellaruusuista on luultavasti peräisin lähellä sijaitsevasta Pietarista.
Ainakin juhannusruusua ja joitakin tarhapimpinellaruusuja on viljelty Suomessa jo 1800-luvulla.
Juhannusruusu on yleinen koko maassa. Vaaleanpunakukkaisia lajikkeita on löydetty Etelä- ja Keski-Suomesta vanhojen kartanoiden ja pappiloiden puutarhoissa, mutta myös maalaistalojen pihoista.
Pimpinellaruusuja on vaikea tunnistaa, koska vanhoissa taimistoluetteloissa ei ole kuvauksia eikä kuvia. Ne on nimetty uudestaan löytöpaikan mukaan. Esittelen joitakin viljelyn arvoisia pimpinellaruusuja.
Sen alkuperä on tuntematon. Ehkä ’Plena’ on ollut alun perin nimeämätön lajike, joka on levinnyt koko Suomeen. Ruotsissa tunnetaan ”Finlands vita ros” ja englanninkielisissä luetteloissa on ”Finnish White”. Juhannusruusua kasvatetaan myös Ruotsissa ja Virossa, mutta muissa maissa se on harvinainen tai tuntematon.
Juhannusruusu 1-1,5 m korkea, piikkinen, melko pysty pensas, joka taipuu kukkien painon alla.
Se kukkii juhannuksen aikoihin pari viikkoa. Kukat ovat löyhästi puolikerrannaisia, kermanvalkoisia, keskeltä kellertäviä, kullankeltaisia heteitä näkyy. Tuoksu on voimakas ja makea.
Syksyllä lehdet värjäytyvät tumman violetin- ja viininpunaisiksi. Pyöreitä mustia kiulukoita muodostuu vain vähän.
löytynyt Helsingistä Ensipuistosta. Se on metrin korkuinen, hentohaarainen, kasvutavaltaan pyöreä pesas. Lehdet ovat pienet, harmahtavan vihreät. Erittäin kerrannaiset pienet, vain 4 cm läpimitaltaan olevat vaaleanpunaiset kukat haalistuvat valkoisiksi. Kiulukoita ei muodostu.
kaunis löytöruusu Elimäeltä, Kaakkois-Suomesta. Se kasvaa 1,5 m korkeaksi, pystykasvuiseksi pensaaksi. Suuri kukka on löyhästi kerrannainen, vaaleanpunainen, vaaleneva, voimakkaasti tuoksuva. Isoja pyöreitä, ruskeanpunaisia kiulukoita muodostuu runsaasti.
on löydetty Joroisten Kerisalosta Itä-Suomesta. Se kasvaa vähitellen 2 m korkeaksi pensaaksi, jonka lehdet ovat melko isot. ’Kerisalo’ kukkii myöhemmin kuin muut pimpinellaruusut, vasta heinäkuun alussa. Upeat kukat ovat suuria, löyhästi puolikerrannaisia, hennon lohenpunaisia.
on saanut nimensä Viipurissa sijaitsevasta Papulan kartanosta, jonne ruusun tiedetään tuodun 1860-luvun alusta Pohjois-Saksasta. Aikaisemmin se tunnettiin nimellä ’Staffa’. Ehkä se on alkuaan nimeämätön lajike.
’Papulaa’ on löydetty Etelä- ja Itä-Suomen kartanoiden ja talojen puutarhoista.
Se kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, pyöreäksi pensaaksi. Pallomaiset, vaaleanpunaiset, tuoksuvat kukat vaalenevat, heteet näkyvät. Kiulukat ovat tummanviininpunaiset.
Samantapaisia ’Double Blush’-tyyppisiä ruusuja on kaikissa Pohjoismaissa ja muuallakin Euroopassa. Tunnetuin on ehkä norjalainen ’Husmoderrose’.
Tämä kaunis pimpinellaruusu on löydetty 1990-luvun alussa Ruskelasta, Vihdistä, Helsingin läheltä. Myöhemmin sitä on löytynyt myös Vaalimaalta Kaakkois-Suomesta ja Viipurin läheltä Karjalasta. ’Ruskela’ voisi siis olla peräisin Pietarista. Ruusun on myös arveltu olevan ’Lady Hamilton’, mutta asiaa ei ole pystytty varmistamaan.
’Ruskela’ kasvaa 1,5 m korkeaksi pensaaksi. Lehdet ovat suuremmat kuin juhannusruusulla ja se kukkii hiukan juhannusruusua myöhemmin.
Ihastuttava kerrannainen kukka on kuppimainen, myöhemmin litteä, 7 cm leveä, vaaleanpunainen, tuoksuva. Tummanpunaisia, hieman pitkulaisia kiulukoita muodostuu melko paljon.
’Poppius’, suviruusu,
R. pendulina? x pimpinellifolia ( R. x reversa ), Ruotsi 1850
Ruusun syntytapaa tai alkuperää ei tunneta. Ruotsin maanviljelysakatemian koeaseman johtaja Carl Stenberg nimesi ruusun esimiehensä suomalaissyntyisen Gabriel Poppiuksen mukaan.
’Poppius’ kasvaa leveäksi, 2 m korkeaksi, vähäpiikkiseksi, kaarevaoksaiseksi pensaaksi, joka levittäytyy ympäristöönsä juurivesoillaan.
’Poppius’ kukkii runsaasti juhannuksen tienoilla, hiukan myöhemmin kuin juhannusruusu.
Pienehköt kukat ovat vaaleanpunaisia, maljamaisia, löyhästi kerrannaisia, miedosti tuoksuvia. Pyöreitä, punaruskeita kiulukoita muodostuu runsaasti.
